Berliini yleistieto ja historia

Berliini on Euroopan unionin toiseksi suurin ja saksan suurin kaupunki noin 3,4 miljoonalla asukkaallaan. Se on myös Saksan pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Puolan rajalla ja sen maantieteeseen on vaikuttanut jääkausi.  Alue on todella merkittävä eurooppalaisen tieteen ja kulttuurin keskus ja sillä on vaiherikas historia. Muistettavimmat tapahtumat historian saatossa ovat Berliinin kahtiajako ja Berliinin muurin murtuminen.

Kaupungin synty ja varhainen historia

Arkeologisista kaivauksista on selvinnyt, että Berliini ja sen sisarkaupunki Cölln syntyivät 1100- ja 1200-lukujen taitteessa. Berliini sai kaupunkioikeudet 1200-luvun kuluessa ja se solmi molempien kaupunkien kaupallisen menestyksen johdosta liiton vuonna 1307. Molemmat kaupungit liittyivät hansaliittoon vuonna 1360, jossa ne kävivät kauppaa koko Itämeren alueella.

Alueen uusi vaaliruhtinas Fredrik yhdisti sisarkaupungit keskenään 1400-luvun kuluessa. Fredrikin korkean aseman kaupungissa mahdollisti sisäiset levottomuudet, jotka olivat käsityöläisten ja patriisisukujen välillä. Yhdistämisen seurauksena kaupunki menetti hansakaupungin aseman, koska vaaliruhtinas teki siitä hovin residenssikaupungin.

1500-luvulla kaupungissa vallitsivat uudet tuulet, kun uskonpuhdistuksen seurauksena Berliinissä omaksuttiin luterilainen oppi vuonna 1539. Opilliset kiistat eri kirkkokuntien välillä johtivat pitkiin sotiin eri maiden välillä, jolloin myös Berliini kärsi. Kolmikymmenvuotinen sota (1618-1648) 12 000 asukasta saivat surmansa ja kaupunki ryöstettiin moneen otteeseen. Onneksi kuitenkin Fredrik Vilhelmin hallituskaudella kaupunkia elvytettiin ja alkoi vahva kasvun aika.

Aika Preussin keskuksena

Berliinin alue oli uuden Preussin kuningaskunnan keskiössä 1700-luvulla, mikä mahdollisti sen korkean aseman Euroopan mahtikaupunkina. Myös kaupungin alue laajeni, kun uuden Preussin kuningas Fredrik 1 yhdisti Berliinin, Cöllnin, Friedrichswerderin, Friedrichsstadtin ja Dorotheenstadtin luoden näin uuden Suur-Berliinin. 1700-luvun alussa Berliini-Cöllnin väliset vanhat muurit purettiin ja uusi, yhtenäinen kaupunki ympäröitiin tullimuureilla. Näistä edustavin on uusklassinen Brandenburgin portti, mikä on nykyään yksi Berliinin tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Muita merkittäviä rakennushankkeita olivat paraatikatu Unter den Linden ja vanhan kuninkaanlinnan uudelleenrakennuttaminen loisteliaaksi barokkipalatsiksi. Unter den Lindenillä ei ollut aikanaan vertaistaan, sillä sen varrelle rakennettiin ylväitä julkisia ja kuninkaallisia rakennuksia.

Napoleonin valloitus ja 1800-luvun kasvu

Vuonna 1806 kaupunki joutui sotilaallisen valloituksen kohteeksi, kun ranskalainen sotapäällikkö Napoleon valloitti Preussin ja Berliinin joukkoineen. Napoleonin mahti luhistui seitsemän vuotta valloituksen jälkeen. Tämän jälkeen kaupunki jatkoi tuttua kasvutrendiään, mikä kulminoitui voimakkaaseen teollistumiseen. Kone- ja rautateollisuus sekä tekstiilituotanto kukoistivat. Myös julkisia liikenneyhteyksiä parannettiin rautateiden myötä.

Tuon ajan yksi merkittävimmistä tapahtumista oli kaupungin nimeäminen Saksan uuden keisarikunnan pääkaupungiksi vuonna 1871. Pääkaupunkiasema laajensi Berliinin kulttuuria ja kaupunki tunnettiin Euroopan teatterimetropolina. Valitettavasti myös sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat tekivät tuhojaan. Voimakas kasvu oli merkittävin syy ongelmiin.

Muutokset ensimmäisen maailmansodan ja Weimarin tasavallan aikana

1900-luvun alussa riehunut ensimmäinen maailmansota vaati Berliinissäkin veronsa. Nälänhätä riehui talvena 1916-1917, kun 150 000 ihmistä näki nälkää. Kaupungissa vallinneet levottomuudet synnyttivät lakkoja.

Sodan jälkeen kaupungissa käytiin katutaisteluita lukuisten eri poliittisten ryhmittymien välillä, mm. tammikuussa 1919 kommunistipuolue yritti kaapata vallan ns. ”spartakistikapinassa”. Alue oli tuolloin syntyneen Weimarin tasavallan pääkaupunki. Alun levottomuuksista huolimatta kaupunki palasi kasvun tielle ja 1.lokakuuta 1920 perustettiin Suur-Berliini, jonka yhteydessä Berliiniin liitettiin 7 muuta kaupunkia. 1920-luvun edetessä Berliini nousi yhdeksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista ja se oli myös tärkeä vaikuttaja kulttuurisella tasolla. Ajalle harvinaisesti paikallisjunaliikenne sähköistettiin vuonna 1924. Kukoistus päättyi kuitenkin maailmanlaajuiseen finanssikriisin, mistä alkoi tapahtumasarja, jota historia ei unohda…

Natsivaltakunnan keskuksena

Talouskriisin ja lukuisten muiden kasaantuvien tekijöiden seurauksena fasistinen kansallissosialistinen puolue nousi valtaan vuonna 1933. Puolueen johtaja Adolf Hitler halusi rakentaa Berliinistä arjalaisen kukoistuksen, Welthaupstadt Germanian. Rakennustyöt aloitettiin kaupungin uudelleenrakentamista varten. Kaupungin lähelle perustettiin myös 1930-luvun kuluessa 35 kilometrin päähän keskitysleri Oranienburg.

Toisen maailmansodan syttyessä olosuhteet muuttuivat myös Berliinissä. Rakennustyöt keskeytettiin ja länsiliittoutuneiden pommitukset runtelivat kaupunkia. Ilmapommituksia toteuttiin hirvittävä määrä: 363 kertaa. Sodan lopussa Berliinistä tuli Euroopan viimeinen sotatanner, kun puna-armeija saavutti kaupungin huhtikuussa 1945. Kaupunki ja sen asukkaat kärsivät sodasta merkittävällä tavalla ja erityisesti viimeinen taistelu Berliinissä tuhosi sitä.

Berliinin jako

Liittoutuneet jakoivat Saksan sodan jälkeen neljään miehitysvyöhykkeeseen, joita hallinnoivat Neuvostoliitto, USA, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska. Berliini kuului Neuvostoliiton vyöhykkeeseen ja kaupunki jaettiin länsivaltojen ja Neuvostoliiton kanssa kahteen osaan. Neuvostoliitto hallitsi Itä-Berliiniä, kun taas länsimaat Länsi-Berliiniä. Liittoutuneiden välit rakoilivat ja mm. Berliinin saarto vaikeutti Länsi-Berliinin asemaa Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä. Sen aikana kaupungin länsiosan sähkön ja kaasun saantia rajoitettiin ja maayhteydet muualle katkaistiin. Länsiliittoutuneiden massiivinen ilmasilta pelasti kuitenkin viattomat länsi-berliiniläiset ahdingosta.

Lopulta Saksan länsivyöhykkeistä muodostettiin vuonna 1949 Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliiton hallinnoimasta alueesta Saksan demokraattinen tasavalta. Liittoutuneiden lukuisat kiistat Berliinin asemasta ja länsipuolelle toteutettujen joukkopakojen tukaloittivat Berliinin tilannetta entisestään. DDR keksi vuonna 1961 ylitsepääsemättömän esteen pakeneville asukkaille rakentamalla muurin, joka eristi Berliinit toisistaan. Monet yrittivät päästä muurin ohi Länsi-Berliinin puolelle, mutta tehtävä oli toivoton. Muuria vartioitiin tarkasti ja toiselle puolelle siirtymistä yrittäviä rankaistiin ankarasti.

Vuonna 1989 Berliinit yhdistyivät jälleen, kun DDR poisti kansalaisten matkustusrajoitukset. Berliinin muurin murtuminen oli historiallisesti merkittävä tapahtuma ja se oli lopun alkua Euroopan sosialististen valtioiden romahtamiselle. Berliinistä tuli pian yhdistyneen Saksan uusi pääkaupunki.

Kaupunki 1990-luvusta nykyaikaan

Saksojen yhdistymisen jälkeen Berliinistä tuli ”Euroopan suurin rakennustyömaa”. Kaupunkia on kunnostettu ja uudistettu paljon, mutta taloudellisesti kaupungin asema ei ole kohonnut toivotulla tavalla. Konkurssinkin partaalla käynyt kaupunki on kuitenkin edelleen historiallisesti ja kulttuurisesti vertaansa vailla. Ja se on edelleen Euroopan poliittinen keskus ja sen liberaali ilmapiiri kutsuu nuorta väkeä läheltä ja kaukaa. Kaupunki on loistava matkakohde erityyppisille turisteille, mutta sen vaiherikas historia vetää puoleensa ketä vain! Kuka ei haluaisi tutustua kaupunkiin, jonka historiassa on tapahtunut todella merkittäviä tapahtumia maailmanhistoriallisesti?